Yksi yleisimmistä kysymyksistä tilitoimistossa ei koske veroilmoitusta tai tilinpäätöstä. Se koskee arkea.
Miten tästä yrityksestä kannattaa oikeasti nostaa rahaa itselle?
Kysymys on yksinkertainen, mutta vastaus ei ole. Se riippuu yrityksen tuloksesta ja kassatilanteesta, mutta yhtä lailla yrittäjän elämäntilanteesta, riskinsietokyvystä ja siitä, millaisia suunnitelmia tulevaisuuteen liittyy. Sama ratkaisu ei sovi kaikille, eikä edes samalle yrittäjälle joka vuosi.
Palkka ja osinko eivät ole vastakohtia, vaan eri tarkoituksiin sopivia työkaluja.
Palkka tuo arkeen vakautta
Palkanmaksu on yrittäjälle tutuin ja turvallisin tapa nostaa rahaa yrityksestä. Yrityksen näkökulmasta palkka on kulu, joka pienentää tulosta. Yrittäjälle se on henkilökohtaista tuloa, josta maksetaan tuloveroa ja jonka perusteella kertyy eläke ja sosiaaliturva.
Palkan suurin etu on ennustettavuus. Säännöllinen kuukausitulo tekee arjesta helpommin hallittavaa ja tuo turvaa tilanteisiin, joissa yrityksen tulos vaihtelee. Palkkatulo näkyy myös suoraan esimerkiksi lainapäätöksissä ja etuuksissa.
Palkan heikkous liittyy verotukseen ja kassaan. Progressiivinen tuloverotus tekee suurista palkoista nopeasti kalliita, ja palkanmaksu edellyttää aina, että yrityksellä on rahaa tilillä juuri maksupäivänä.
Palkka toimii erityisen hyvin silloin, kun yrittäjä elää yrityksen tuloilla kuukausittain, yrityksen tulos vaihtelee tai oma talous tarvitsee säännöllistä rytmiä ja turvaa.
Osinko on omistajan tuottoa
Osinko on luonteeltaan aivan erilaista rahaa kuin palkka. Se ei ole yrityksen kulu, vaan voitonjakoa omistajalle. Osinkoa voidaan maksaa vain silloin, kun yritykselle on syntynyt voittoa ja rahaa on myös käytännössä jaettavaksi.
Osingon kiinnostavuus liittyy usein verotukseen. Kevyesti verotettu osinko voi olla selvästi palkkaa edullisempaa, mutta tämä etu on rajattu ja sidoksissa yrityksen omaan pääomaan. Kaikki osinko ei ole automaattisesti kevyesti verotettua, ja väärin ajoitettuna osingonjako voi heikentää yrityksen puskuria.
Osinko ei kerrytä eläkettä eikä sosiaaliturvaa. Se on puhdasta omistajan tuottoa, joka toimii parhaiten silloin, kun yritys on jo kannattava, tase on vahva ja yrittäjän ei tarvitse nostaa kaikkea rahaa kuukausittain.
Konkreettinen esimerkki päätöksen tueksi
Ajatellaan yritystä, joka tekee 100 000 euroa voittoa ennen yrittäjän palkkaa.
Jos yrittäjä maksaa koko summan palkkana, yrityksen tulos painuu nollaan eikä yhteisöveroa synny. Yrittäjä maksaa kuitenkin palkasta progressiivista tuloveroa ja sosiaalikuluja. Käteen jäävä summa asettuu usein noin 55 000–60 000 euron tasolle.
Jos sama yritys maksaa yrittäjälle 50 000 euroa palkkaa, yritykselle jää 50 000 euroa voittoa. Tästä maksetaan yhteisövero, jonka jälkeen jaettavaksi jää noin 40 000 euroa osinkoa. Mikäli osinko mahtuu kevyesti verotettuun rajaan, kokonaisuus on usein yrittäjälle selvästi edullisempi kuin pelkkä palkka.
Ero ei synny yhdestä prosentista, vaan kokonaisuudesta.
Yleisin virhe on katsoa vain veroprosenttia
Moni yrittäjä lähestyy palkka ja osinko -kysymystä vain verojen minimoinnin kautta. Se on ymmärrettävää, mutta harvoin viisasta.
YEL-vakuutetun yrittäjän eläkekertymä ei ole sidoksissa nostetun palkan määrään, vaan vahvistettuun YEL-työtuloon. Eläke ja muu sosiaaliturva karttuvat maksetun YEL-vakuutuksen perusteella, ja työtulon tulisi vastata yrittäjän todellista työpanosta yrityksessä.
Jos yrityksestä nostetaan varoja pelkästään osinkona, eläkettä ei kerry ja sosiaaliturva voi jäädä heikoksi. Toisaalta pelkkään palkkatuloon keskittyminen voi johtaa siihen, ettei omistajuuden tarjoamia verotuksellisia mahdollisuuksia hyödynnetä tarkoituksenmukaisesti, jolloin kokonaisverotus voi muodostua tarpeettoman raskaaksi.
Useimmiten järkevin ratkaisu on yhdistelmä, joka elää yrityksen tilanteen mukana.
Kun palkkaa ja osinkoa tarkastellaan yhdessä yrityksen talouden, oman toimeentulon ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, rahasta tulee työkalu, ei stressitekijä. Silloin yritys palvelee yrittäjää, eikä toisin päin.